Näin minulle joskus kävi

Tässä on oma kirjoitukseni siitä miten minulle kävi. Tarkoitus ei ole ”mässäillä” mitenkään asialla vaan aidosti varoittaa muita.
Minulla itselläni on takana hurja nuoruuteni ja siitä tahdonkin kertoa kaikille kävijöille. Kirjoitan pienen elämänkerran tänne teille luettavaksi, sitä voitte pitää vaikka varoittavana esimerkkinä.

Palanen elämänhistoriaa 1 elämästäni

Ja kuten kaikki tiedämme nuoruudessahan sitä keksitään kaikenlaista ”hölmöä” ja koetetaan kaikki mahdollinen ja mahdoton. Näin minulle itselleni ainakin kävi.
Nuorimies on aloittanut kesälomansa ja tietenkin tullut töistä kotiin kaljakaupan kautta. Mikäs siinä on kesälomaa aloitellessa, kun on kaljaa ja kaikkea. Niin siinä menee kaljoitellessa mukavasti keskiviikko, torstai ja perjantai. Sitten onkin lauantaiaamuna hillittävä, että selviäisi kaverin häihin. Kun sitä oikein skarppasi niin selvisihän sitä niistä kaikista pakollisista juhlaosuuksista, ja sen jälkeen tuleekin sitten odottamani sahtikannu pöytään. NAM NAM! Siinä sitä tulee sitten kipattua sahtia oikein miehekkäästi ja muistihan se siitä lähti. Kavereitten kertoman mukaan sitä on siitä sitten lähdetty juhlia jatkamaan paikalliseen ravintolaan, jonne päästyämme olinkin ilmoittanut kuskina toimivalle herralle, että hän heittäisi minut kotiin, sillä olin jo niin uupunut ylettömästä juopottelusta. No kaverihan heittää minut kotiin. Siinä sitten on jostain tullut mieleen, että onhan minulla toi autokin tuossa ja ei muuta kuin rattiin vaan ja ajamaan. Seuraava muistikuva onkin itselläni sitten hämärä edelleen, mutta onkin sitten teho-osastolta eikä mistään savuisesta baarin nurkasta. Mitä tässä välissä oikein kävi? Sen varmaan kaikki jo osaavatkin aavistaa: auto on lähtenyt käsistäni. Vauhtia kuulemma on ollut ”älyttömästi” ja sen seurauksena auto on törmännyt katto edellä puuta päin ja jäänyt kyljelleen ojan pohjalle. Onneksi turvavyö oli kiinni, olin liikkunut istuimelta niin että pääni roikkui sivupeilin kohdalta ulos autosta. Jos olisin istunut normaalisti kuljettavassa asennossa olisi katto lyönyt pääni kasaan.
25.7.98 teho-osastolta muistikuvani ovat todella heikkoja kolmen päivän ajalta. Jotain siellä häärättiin kauheasti, sen muistan sumuisesti, letkuja lähti kehostani joka puolelta ja jotkin koneet piippasivat koko ajan. Kun minut sitten vihdoin siirrettiin vuodeosaston puolelle, alkoi täysin uuteen elämään opettelu.

Palanen elämänhistoriaa 2 elämästäni

Kyllä sitä 2 viikkoa maatessa ehtii kaikenlaista miettimään. Mitä sitä tulikaan tehtyä? Eikö tämän elämänsä olisi voinut elää toisella laillakin? Näitä siinä pohtiessani saan jostain kummasti voimaa ja päätän kumminkin yrittää uudenlaista elämää. Se uusi elämä ei sitten meinaakaan alkaa toivotulla tavalla. En meinaa jaksaa istuskella pitkän makailun jälkeen, vaan pyörryttää aina, kun hoitajat nostavat pystyyn. No sitä tehdään onneksi niin monta kertaa, että alkaahan se pääkin kestää. 8 viikkoa menee sairaalassa pyörätuolilla varovasti kelaillen ja ihmetellen, että kuinka minä oikein tästä tuolista voin muka itse joskus siirtyy, taikka yleensäkin tehdä jotain tämän tuolin kanssa. Sitten seuraavat 8 viikkoa menivätkin jo huomattavasti mukavammissa merkeissä Invalidiliiton kuntoutuskeskuksessa Käpylässä. Siellä meitä tämän samanlaisen kohtalon kokeneita nuoria miehiä olikin jo sitten enemmän ja päivät kuluivat mukavasti uutta elämää opetellessa ja kaikenlaisia uusia harrastuksia kokeillessa. Vihdoin sitten koittaa se suuri päivä eli 8.12.98, kun pääsen kotiin koettamaan sitä ”uutta elämää”. Alku tietenkin oli hankalaa, mutta kyllä sen äkkiä oppi. Nyt kun tapahtumista on jo kulunut pari vuotta, on elämä taas hyvin jaloillaan. Kaikenlaista pystyy harrastamaan, vaikka tässä tuolissa istutaankin. Tämä tietokone on ollut minulle tärkeä työväline. Tämän kanssa sitä voi touhuta kaikenlaista ja muutenkin ei pyörätuoli ole esteenä mihinkään, se vaan on pienoinen hidaste.

Se, mitä tällä kirjoituksella haluan sanoa on, että ajatelkaa elämäänne ja kaikkia sen mahdollisuuksia, älkääkä tuhotko sitä tieten tahtoen joillain hetkellisillä nautintoaineilla. Miettikää asiat aina kahdesti ennekuin niitä alatte toteuttamaan. Tämä olkoon kaikille lukijoille varottavana esimerkkinä siitä, miten saattaa käydä, jos antaa liikaa valtaa ja voimaa pahuudelle. Kaikki, jotka tätä luette, niin kertokaa tämä varoittavana esimerkkinä lapsillenne ja ystävillenne. Minä olen elämäni saanut toimivaksi, vaikka olenkin liikuntakyvytön ilman pyörätuolia. Minulla ei ole mitään valittamista omasta tilastani. Oikeastaan minulla on kaikki paremmin kuin voi olla.

Kaikkien näiden kokemusten ja vaiheiden jälkeen en voi muuta kuin laulaa” Herra sua mä korotan. Sulle laulan ylistystä. Elämääni tullut oot. PELASTIT MUT KUOLEMASTA. Taivaasta maan päälle astuit näytit mulle tien. Sut ristinpuuhun naulittiin. Velkani maksettiin ristin puulta haudattiin astuit ylös taivaisiin. Herra sua mä koroitan.” Mitä ikinä sinun elämässäsi tapahtuukaan niin muista että jumala on todellinen, ja auttaa sinua kun vaan pyydät apua häneltä.


Comments are closed.